Älylaitteiden lisääntyessä huimaa tahtia tulee entistä merkityksellisemmäksi luoda kunnollinen sisäverkko kotiin. Aiemmin kun käytössä on ollut vain yksi tai kaksi laitetta millä internetiä käyttää, ei tälle ole niin paljoa tarvinnut uhrata ajatusta ja rahaa. Tilanne on kuitenkin alati kehittyvän teknologian myötä muuttunut.

Mikä tuo sisäverkko sitten oikein on?

Sisäverkolla tarkoitetaan kodin seinien sisäistä verkkoaluetta, joka koostuu modeemista ja/tai reitittimestä, sisäverkon kaapeloinnista, langattomasta verkosta sekä tietenkin käytettävistä laitteista. Modeemi ja/tai reititin on "ovi" ulkomaailmaan, eli tämän laitteen vastuulle jää internetistä tulevan sekä internettiin lähtevän datan muuntaminen sisäverkon ja ulkoverkon välillä. Ulkoverkko on siis kodin seinien ulkopuolinen verkkoalue mihin internet itsessään sijoittuu.

Aiemmin modeemi oli pieni laatikko, jossa oli pari vilkkuvaa valoa sekä pari johtoa kytkettynä. Useimmissa tapauksissa vielä kymmenen vuotta sitten saattoi riittää virtajohto, puhelinjohto sekä tietokoneen verkkojohto. Sittemmin näistä on tullut kookkaampia, niissä on nykyään lähes poikkeuksetta langaton- eli WLAN- eli WiFi-verkko mukana ja niiden toiminnallisuudetkin ovat huomattavasti kehittyneemmät. Perustoiminteina monesti löytyy esimerkiksi USB-portti, johon voi kytkeä vaikka ulkoisen kovalevyn, jonka kautta sisäverkon laitteet voivat jakaa vaikka lomakuvia keskenään. Myöskin ihan tekniset hienoudet kuten virheenkorjaus signaalissa ynnä muut ovat huomattavasti kehittyneet laitteiden mukana.

Sisäverkon kaapeloinneilla tarkoitetaan kodin sisällä kulkevia RJ45- eli ethernet-kaapeleita, kotimaisittain tunnetaan myös verkkojohtoina. Näillä vedetään siis fyysinen yhteys kahden laitteen välille ja useimmiten tämä tarkoittaa tietokoneen kytkemistä modeemiin. Tutuin tapa näille todennäköisesti on lattianrajassa kulkeva johto, johon oviaukkojen kohdalla meinaa kompastua, mutta nykyään yhä enenevässä määrin näitä johdotuksia sijoitetaan seinien sisään ja näille on omat pistorasiat.

WLAN-verkko on vastaavaa sisäverkkoa kuin verkkojohdotkin, selkeänä erona toki ettei tuota johtoa itsessään tarvita vaan se on korvattu radioaalloilla. Monissa nykyisissä läppäreissäkään ei WLAN:in yleistyttyä ole enää verkkojohdolle paikkaa. Nykyisin käytössä on kaksi eri taajuutta, millä WLAN liikennöi; 2,4GHz sekä uudempi 5GHz. Tuo 2,4GHz on vilkkaammin liikennöity radiotajuus, muun muassa Bluetooth toimii samalla alueella. 5GHz on nykyään lähestulkoon kaikissa uusissa puhelimissa, tableteissa, läppäreissä ynnä muissa langattomissa laitteissa myös tuettuna. Etuna hiljaisemman radiotaajuuden ohella on myös huomattavasti kasvanut tiedonsiirron nopeus sisäverkossa. Haittapuolena mainittakoon, ettei tuo lyhyempi aalto jaksa kantaa rakenteiden läpi niin tehokkaasti.

Käytettäviä laitteita onkin sitten koko ajan monipuolistuvampi kirjo tarjolla. Puhelimet, tabletit, tietokoneet ja pelikonsolit ovat näistä varmasti kaikille tuttuja, myös äly-TV alkaa löytyä jo monesta kodista. Monet uudet kodinkoneet ovat verkkoon kytkettäviä, näin voit käynnistää vaikka töistä lähteissäsi pesukoneen jonka aamulla olet ladannut valmiiksi tai jääkaapin kosketusnäytöllä voit lähettää ostoslistan puolisollesi joka on palaamassa kotiin. Näiden lisäksi langattomat kaiuttimet ovat yleistymässä sekä kaikennäköiset muut tutut ja arkipäiväiset esineet alkavat pyytää enemmän ja enemmän internetyhteyttä monipuolisempaa käyttökokemusta varten.

Minkälainen modeemi/reititin sitten minulle sopii jotta saan kaiken tarvitun verkkoon?

Tämä kysymys riippuu ensimmäiseltä osaltaan puhtaasti siitä, minkälainen internetyhteys sinulla on käytössäsi. Etenkin kaapelimodeemien osalta tarjonta on todella vähäistä ja tarjonnan ollessa pientä, on myös erot ominaisuuksissa vähäisiä. Perusominaisuudet ovat aikalailla samat kaikissa myytävissä laitteissa, neljä LAN-porttia sisäverkon kytkennöille, WLAN 2,4GHz ja uudemmissa myös 5GHz taajuudella. Näillä monesti pärjää ja jos esimerkiksi neljä LAN-porttia on liian vähän, voi perään hommata vielä erillisen kytkimen josta saa lisää johtoja vedettyä. Eli erillisillä lisälaitteilla saa verkkoa ja sen kytkettävyyttä helposti laajennettua.

Tietoturva on asia, mitä laitetta hankkiessa tulee mietittyä. Tietoturva on tuttu tietokoneista ja toivottavasti nykyään myös älylaitteista, mutta muun kodin elektroniikan osalta tämä jääkin sitten huomioimatta. Tämän osalta onkin järkevää katsoa vähän valmistajan mukaan, minkä laitteen ostaa, sillä valmistajien päivitysinnossa on huimia eroja. Tämä koskee modeemeja, reitittimiä, puhelimia, tabletteja sekä kaikkia kodin sisäverkkoon kytkettäviä laitteita. Viimeaikaisimmat suuret massahyökkäykset ovat hankkineet armeijansa saastuttamalla huonosti suojattuja ja päivitettyjä älylaitteita ja modeemeja sen sijaan, että oltaisiin perinteiseen tapaan saastutettu pelkästään pahaa aavistamattomien käyttäjien tietokoneita. Entistä salakavalampaa toimintaa siis, jonka estämisestä sekä sinä laitteen omistajana että laitteen valmistaja päivitystensä osalta olette vastuussa. Tietoturvaa voi halutessaan parantaa älylaitteiden osalta esimerkiksi F-Securen SENSE:llä.

Mitenkäs nuo kytkennät sitten kannattaa tehdä?

Jos koti on iso tai muuten vain hankala langattomien yhteyksien kannalta, kannattaa harkita yhden modeemin käyttämisen sijaan erillisen WLAN-reitittimen hankkimista kriittisimpään katvekohtaan. Eli jos talo on vaikka kahdessa kerroksessa ja netti tulee puhelinpistokkeesta alakerran yhteen nurkkaan, ei signaali sieltä kovinkaan hyvin jaksa vastakkaiseen kulmaan toiseen kerrokseen kantaa. Tähän saa apua kun tuonne huonon signaalin alueelle laittaa WLAN-reitittimen jolle johtaa mieluiten verkkojohdolla yhteyden modeemilta. Tällöin myös sinne toiselle puolelle taloa sijoitetulle pöytätietokoneelle on helpompi vetää oma johtonsa tästä WLAN-reitittimestä.

Sisäverkkoon on saatavilla myös muunlaisia apulaitteita. Esimerkiksi WLAN-silta koostuu kahdesta palikasta joista toinen kytketään modeemiin ja toinen viedään etäällä olevan kohteen luokse (PC tai WLAN-reititin esimerkiksi). Näiden kahden palikan väliin muodostuu vahva "silta" WLAN-tekniikalla, jolla dataa saadaan siirrettyä langattomasti paremmin pidemmän matkan päähän kuin pelkän modeemin WLAN:in varassa. Toinen esimerkki sisäverkon apulaitteista on datasähkösovittimet. Toimintaperiaate on sama kuin WLAN-sillassa, langattoman yhteyden sijaan data siirretään sähköpistokkeiden kautta asunnon sisällä.

Eli yhtä ja oikeaa, selkeää, vastausta ei noihin kytkentöihin ole, vaan kaikki riippuu kohteesta sekä tarpeista. Toisia ei esimerkiksi kaapelien vetäminen seinälistoja myöten haittaa lainkaan kun taas toiset tahtovat kaiken toimivan langattomasti. Myös käytettävien laitteiden määrä, käyttötarve, keskenäinen yhdistettävyys ynnä muut asiat vaikuttavat. Langattomissa yhteyksissä muuttujia on vielä enemmän; seinien rakenne ja määrä, muut esteet kuten kirjahyllyt, etäisyys, taustasäteily, laitteiden tukemat tekniikat sekä salaukset ja niin edelleen.

Sniidun spesiaali

Ensimmäisenä kannattaa miettiä, mitä laitteita nyt on käytössä ja niiden tarvitsemat yhteydet, tämän päälle kannattaa laskea valmiiksi jo varaa laajennettavuudelle. Kun laitteet on mietitty, kannattaa keskittyä miettimään mikä on järkevin ratkaisu jakaa yhteys modeemilta, vetääkö vain kaapeleita sinne sun tänne vai johtaako ensin linja yhdellä johdolla toiseen pisteeseen josta yhteyden jakaa erillisellä reitittimellä.

Kun tarve on kartoitettu, on aika siirtyä laitehankintoihin. Hintavertailua voi nykyään tehdä helposti eri verkkokauppojen välillä ja toisinaan operaattoreilta voi myös saada yllättävän halvalla hyviä laitteita hoitamaan modeemin virkaa, parhaassa tapauksessa jopa ilmaiseksi. Tämän lisäksi kannattaa tutkia kirpputoreilta (jos niitä harrastaa) mitä laitteita siellä on, monesti ihmiset myyvät operaattorilta kylkiäiseksi saatuja laitteita huomattavan halvalla. Kirpputorien nykypäiväisempi vastine on toki jälleenmyyntisivustot kuten Tori.fi ja Huuto.net. Näiltä sivuilta löytyy monesti verkkolaitteita myynnistä ja välillä järkyttävän halvalla. Esimerkiksi Tori.fi sivulla olen nähnyt myynnissä Huawei B315-mobiilireitittimen muistaakseni nimellä "netti boksi". Laitteen arvo keskimäärin tuolloin oli uutena noin 200e ja myyjä myi tätä mystistä boksiaan 40e hinnalla, täysin toimivana ja vähän käytettynä. Eli tuotenimen sijaan kannattaa ensimmäisenä keskittää huomio ilmoituksiin missä on vain jokin ylimalkainen nimi tuotteelle ja kuvauskin jättää toivomisen varaa. Yleisimmät laitteet tunnistaa ulkonäöltä helposti kun on ensin tutustunut tarjontaan verkkokaupoissa ja tarvittaessa voi myyjältäkin vielä koittaa onkia tuotteen tarrassa lukevia mallinumeroita, joilla voi sitten etsiä tekniset tiedot jos laite ei ole entuudestaan tuttu.

Käytettyjen laitteiden kohdalla tulee toki muistaa, että laite on käytetty eli täyttä käyttöikää ei välttämättä kannata odottaa. Modeemien, reitittimien ja muiden verkkolaitteiden kohdalla pätee sama sääntö käyttöiästä kuin minkä tahansa muunkin kulutuselektroniikan kanssa. Pari kolme vuotta voit olettaa tuotteen toimivan hyvin, tämän jälkeinen aika on plussaa ja laitteen uusimiseen kannattaa varautua. Säännöllisellä virtojen pois käyttämisellä (parista viikosta kuukauteen välillä) saa pidettyä toimintakuntoa yllä hyvin ja ongelmien ilmetessä kannattaa aloittaa resetoinnit ulkoverkkoa lähimmästä laitteesta ja siirtyä järjestyksessä syvemmälle sisäverkkoon.

 

Sisä- ja ulkoverkossa surffaillen,

Elektronikkari