Sen paremmin en tässä artikkelissa tule eri tekniikoihin keskittymään, vaan enemmänkin käyn läpi yleisellä tasolla mitä eroa on digitaalisella ja analogisella äänentoistolla. Vieläkin elämme osittaista siirtymävaihetta, vaikkakin enemmän ja enemmän alkaa äänentoisto painottua digitaalisuuteen.

Perusajatus

Analoginen äänentoisto saadaan aikaiseksi äänitteestä, jossa ääni on otettu talteen kirjoittaen tallenteeseen äänen eri taajuudet. Tämä voi olla kohokuvioina, magneettisesti tai muuten toteutettu. Analoginen äänentoistin ei tarvitse välttämättä sähköä lainkaan toimiakseen kuten esimerkiksi veivattava gramofoni.

Digitaalisessa äänentoistossa ääni pakataan samalla tapaa kuin mikä tahansa muu tiedosto bitteinä talteen, tällöin tarvitaan erillinen ohjelma tulkitsemaan valittua tiedostomuotoa ja muuntamaan ykköset sekä nollat ääneksi. Ennen kuin ääni tulee kaiuttimesta ulos, on se muunnettava vielä analogiseen muotoon jonka jälkeen vahvistin siirtää äänen analogisesti kaiuttimiin.

Kohokuvio

Nykypäivänä tunnetuin kohokuvio tallennemuoto on vinyylilevy eli LP-levy. Levyn pintaan painetaan ääni erilaisina kohokuvioina ja levysoittimen neula seuraa pinnan spiraalin muotoon tehtyä juovaa. Neula värähtelee kohokuviosta ja tämä värähtely muunnetaan ääneksi soittimessa. Tämän jälkeen signaali lähetetään vahvistimelle.

Magneettinauha

Ääni tallennetaan magneettisesti rautapitoiselle nauhalle, josta se luetaan ja lähetetään eteenpäin kohti vahvistinta. Signaali on yhä kokonaisuudessaan painettuna, eli puhutaan yhä analogisesta signaalista vaikka kyseessä onkin jo hyvin sähköinen järjestelmä äänentoistolle.

Optinen

Optisessa äänitteessä ääni tallennetaan kohokuvioina levyn pintaan, josta niitä luetaan valolla (laser). Kuvioit ovat hyvinkin yksiulotteisia, kohouman alku ja loppukohdat edustavat ykkösiä ja tasaiset kohdat nollia. Tällöin data luetaan levystä täysin digitaalisesta ja sen muuntamiseen vahvistinta varten tarvitaan DA-muunnin eli digitaalisesta analogiseksi signaalia muuntava laite.

Tiedosto

Nykyisin musiikkia siirretään tiedostoina ja streameina, eli täysin digitaalisesti. Tiedostomuotoisena musiikki on ensin ladattava laitteelle, jonka jälkeen käytetään valittua audio-ohjelmistoa äänitiedoston purkamiseen ja muuntamiseen kuunneltavaksi. Streamina (eli suoratoistona) käytettäessä kuunneltava musiikki ladataan netistä sitä mukaa kun sitä kuunnellaan (pieni bufferi eli puskurimuisti yleensä ladataan ennakolta).

Hyödyt ja haitat

Analoginen:

+ Halpa

+ Yksinkertainen

+ Pieni naarmu LP:ssä tai katkennut C-kasetin nauha on korjattavissa (rikkonainen kohta jää, mutta ei estä median käyttöä)

- Äänenlaatu kärsii huonoista johdoista

- Vaatii fyysisen tallenteen

Digitaalinen:

+ Helppo

+ Siirrettävissä laitteelta toiseelle

+ Verkkopalvelut

- Pakatessa äänestä joudutaan karsimaan taajuuksia

+/- Langattomuus

Analoginen tallennemuoto on siitä kätevä, että laitteet ovat huomattavasti yksinkertaisempia ja täten halvempia tuottaa. Laatuun vaikuttaa osien kunto sekä laatu, esimerkiksi huonossa kaapelissa tulee herkemmin häiriösignaalia toistoon.

Digitaalisessa tallenteessa tieto siirtyy häiriöttömästi, mutta jos tallenne on tehty suurella kompressiolla eli pakkauksella, äänenlaatu on heikko eikä sitä häviötön siirto pelasta. Laadukkaamman tallenteen kuuntelu vaatiikin siis enemmän tallennustilaa tai enemmän tiedonsiirtoa verkosta kuunneltaessa.

Langattomuus on digitaalisen kuuntelun myötä yleistynyt. Tunnetuimpana siirtotekniikkana on Bluetooth. Ongelma langattomuudessa on se, että tällöin tietoa joudutaan pakkaamaan entisestään. Eli vaikka tietokoneella tiedosto olisi häviöttömästi pakattuna tiedostona, siirrettäessä Bluetoothin välityksellä se langattomille kuulokkeille joudutaan dataa pakkaamaan eli siihen tulee häviötä. Langattomasti esimerkiksi Bluetoothiin löytyy aptX-standardoitu koodekki, jolla saadaan erittäin hyvälaatuisesti ääntä siirrettyä, mutta parhaimmillaankin (aptX-HD) on häviötä silti olemassa pakkaamisessa.

Miten itse tykkään tehdä?

Omakohtaisesti suosin johtoja aina kun vain mahdollista. Nykyisin kuuntelen musiikin pääasiassa tietokoneelta tai puhelimesta, olin sitten kotona, bussissa, junassa tai vaikkapa autossa.

Kotona tietokoneessani on ulkoinen äänikortti, eli siihen asti tieto siirtyy digitaalisesti. Tästä eteenpäin tieto siirtyy analogisesti joko aktiivikaiuttimille tai passiivisiin kuulokkeisiin.

Kännykkää käyttäessäni tien päällä käytän joko kuulokkeita (kun olen matkustajana julkisissa) tai omalla autolla ajellessa siirrän AUX- eli jakkiliittimellä äänen analogisena puhelimesta auton stereoihin, jotka vahvistavat signaalin auton kaiuttimille.

Langattomasti käytän musiikkia lähinnä vain silloin, kun jossain muualla pitää ääntä saada helposti toistettua. Tähän itseltäni löytyy pari Bluetooth kaiutinta, joista toinen on nyrkkiä pienempi kuutio jota on helppo kuskata mukana. Toinen (Kaiutinrakennussarja) on lähinnä kotikäytössäni niitä hetkiä varten, kun lapsi tahtoo popitella ja kantaa kaiutinta mukanaan.

 

Oman elämänsä DA-muunnin,

Elektronikkari