Vuosi sitten kirjoittelin siitä, mitä kannattaa ja mitä ei kannata nikkaroida. Kävin nyt Lapissa reissulla ja siinä matkalla tuli mieleen kymmenen vuoden takainen nikkarointi joka sopii tuohon aiheeseen sopivasti jatkoksi.

Lähtötilanne

Isälläni oli reissussa ryöstetty autosta radio. Olin Lapissa käymässä ja hänen kyydillä tulossa kotiin sieltä. Isälläni oli varastossa vanha radio, minkä kytkennän hän päätti uskoa minun tehtäväkseni. Vanha radio oli tarkoitus lähinnä kytkeä vain tilapäiseksi ratkaisuksi tätä kyseistä ajoreissua varten. Aikataulu ajomatkalle oli hyvinkin tiukka, eli ylimääräisille pysähdyksille ei olisi aikaa. Autona toimi Ford Transit merkkinen pakettiauto.

Toteutus

Koska aikataulu ei sallinut viivytyksiä, piti radion kytkentä tehdä ajon aikana. Aloitin tilanteen kartoituksen tutustumalla johtoihin, mitä autossa löytyi. Varkaiden jäljiltä oli tarjolla vain valmiiksi kuoritut johtojen päät, onneksi johtojen värikoodaus oli selkeä ja tunnistettavissa oleva.

Tämän jälkeen tutkin radion taustaa tarkemmin. Kyseinen radio oli hyvinkin vanhaa mallia, eli siinä liitännät olivat enemmänkin irrallisia naarasliittimiä ja kohtuu nopeaan näiden logiikka aukesi kun hetken niitä tarkisteli.

Johdot ja liittimet oli siis tunnistettuna, mutta jäljellä oli vielä johtojen kiinnittäminen liittimiin ilman radion naarasliittimiin sopivia kärkiä saatika kunnollisia työkaluja tai työtilaa. Teimme pikaisen pysähdyksen Käyrämön Keitaalle, josta isäni kävi kysymässä josko heiltä löytyisi teippiä. Keittiöstä hän sai mukaansa metrin pätkän ruskeaa muovista pakkausteippiä, mikä ei luonteeltaan ole mitenkään eristävää tai muutenkaan sähkötöihin suositeltavaa. Tällä välillä auto oli sammuksissa ja kerkikisin työstämään auton konsolissa törröttävät johdot kärkien osalta vähän helpommiksi käsiteltäviksi pyörittämällä säikeet yhteen.

Matka jatkui kiireesti ja aloin työstämään radiota paikoilleen. Aloitin kytkennät johdoista, joissa ei kulkenut virtaa itsekseen, eli kaiuttimien johdot joista siirryin antennijohdon kautta maajohtoon. Muuten kytkemiset menivät hyvin, mutta yhdessä kohtaa virtajohdon pää heilahti metalliseen kehikkoon aiheuttaen hetkellisen kipinäsuihkun ja paniikin ohjaamon sisälle. Johto ei onneksi jäänyt kehikkoa vasten, eli suihku ja tilanne jäivät lyhyeksi eikä vahinkoakaan kerinnyt sattua.

Jokaisen johdon kun sain kytkettyä koloonsa, pistin kiinnikkeeksi pienen palan teippiä. Teipatessa pyrin huomioimaan, ettei kuparijohtoa jäisi reiän ulkopuolelle, eli ettei oikosulkua pääsisi muodostumaan. Viimeisenä kytkin paikoilleen virtajohdon ja teippasin tämän kiinni taustaan. Tämän jälkeen mankka piti lievällä voimalla vielä työntää koloonsa ja virrat sai kytkettyä päälle ja autoon tulvi rentouttavaa matkamusiikkia.

Palaute

Isäni kehui radion toimineen kuten pitikin siihen asti, kunnes hän kerkesi menemään ostamaan uudemman radion jonka autoliikkeen asentajat kytkivät paikoilleen. Asentajat olivat katsoneet kytkentää syvässä hämmennyksessä ja olivat kysyneetkin isältäni, että kuka kytkennät oli tehnyt ja miten. Isäni oli vain todennut, että "Poikani asensi ilman työkaluja ajon aikana".

Lopputulos

Vaarallinen

Sähkötöitä ei ikinä tulisi tehdä siten, että johdoissa kulkee virta. Myöskin työympäristö ja työkalut tulisivat olla mielellään hyvät, eli liikkeellä oleva heilahteleva auto, Leatherman pihdit ja pakkausteippi eivät oikein täytä näitä kriteerejä. Työ sisälsi siis vaaratilanteen mahdollisuuden, tästä hyvänä havaintona tuli tuo kipinäsuihku työn lomassa. Pahimmillaan oikosulku olisi voinut rikkoa auton sähköjärjestelmät tai vaihtoehtoisesti jopa aiheuttaa henkilövahinkoja.

Itse selvisin työstä osaltaan erityisellä huolellisuudella ja varovaisuudella ja osaltaan onnistuminen menee myös ihan tuurin piikkiin. En siis suosittele kenenkään koittamaan vastaavaa!

 

Nostalgia tripillä,

Elektronikkari