SIM-kortit ovat tuttuja piirilevyjä matkapuhelimista, mutta mitä ne oikeastaan sisältävät ja mikä on taustalla olevan toiminnan logiikka? Tässä tulee aiheesta tiiviisti infoa tämän pienen, mutta pippurisen, kortin sisältämästä tiedosta.

Puhelinnumero (MSISDN)

Liittymän puhelinnumero harvemmin löytyy tallennettuna SIM-kortilta, vastoin yleistä käsitystä. Toisin sanoen, jos puhelinnumerosi on 0401234567, ei tätä tietoa ole tallennettu SIM-kortille vaan tämän puhelinnumeron tunnistaminen tehdään verkossa. Tästä on se hyöty, että numero saadaan käytettyä myös toisessa kortissa. Esimerkiksi jos puhelimesi hukkuu tai varastetaan ja MSISDN olisi kortille kirjoitettu, eikä siitä irrallinen tietue kuten se on toteutettu, joutuisit vaihtamaan puhelinnumerosi.

Sarjanumero (ICCID / ICC)

Tämä on yksilöllinen sarjanumero, jolla kyseinen kortti tunnistetaan. Koodi on joko 19 (18+1) tai 20 (19+1) merkkiä pitkä, viimeinen numero on tarkistusnumero. Yleensä (Suomessa) SIM-kortin pintaan on kirjoitettu tästä kortin tarkemmin yksilöivä osuus ja alun kiinteät koodiosat (89 joka tarkoittaa matkapuhelinverkkokäyttöä, maakoodi ja operaattorikoodi) on jätetty pois.

Yksilöintinumero (IMSI)

Tämä on koodi, jolla jokainen liittymä tunnistetaan verkossa. Puhelin lähettää tämän yleensä 15-merkkisen numerosarjan verkkoon kirjautuessaan ja tämän jälkeen käytetään tilapäistä tunnistuskoodia (TMSI). IMSI:n alussa on maa- (MCC) ja operaattorikoodi (MNC), joiden jälkeen tulee 10-merkkinen MSIN-koodi joka toimii yksilöintitietona.

Autentikointinumero (Ki)

128 bittinen koodi, jolla tunnistetaan ja varmistetaan kortin aitous verkkoon kirjautumisen yhteydessä.

Sijaintitieto (LAI)

Matkapuhelinverkoilla on aluekoodinsa, joka tallennetaan SIM-kortille. Tämä auttaa puhelinta löytämään paikallisen verkon nopeammin silloin, kun puhelin on uudelleenkäynnistetty. Mikäli fyysinen sijainti muuttuu toiselle alueelle virtojen ollessa katkaistuna, joutuu puhelin etsimään alueen verkot kokonaisuudessaan tunnistaaksensa sijainnin ja kotioperaattorin.

Puhelinnumero- ja tekstiviestimuisti

SIM-kortista riippuen, voi tallennustila vaihdella. Nykyisin vakiintunein määrä on 250 yhteystietoa (tämän lisäksi on 5 numeropaikkaa mitä käytetään mm. viestikeskuksen numeron taltioimiseksi). Yhteystiedot tallennetaan numero+nimi periaatteella, eli jos puhelimesi näyttää yhden kontaktin nimen alle kaksi numeroa, on tämä tieto puhelimeen tallennettua eikä kortille.

Sovellukset

SIM-kortille on mahdollista ohjelmoida myös erillisiä pienoisohjelmia hyötykäyttöä varten, Suomessa näistä tunnetuin on todennäköisesti Mobiilivarmenne-palvelu, jota voi käyttää sähköisenä henkilöllisyystodistuksena.

Korttien koot

Normaali SIM-kortti on luottokortin kokoinen. Sittemmin kokoa haluttiin pienentää ja kehitettiin Mini-SIM koko, mikä on peirnteisten matkapuhelinten yleisin korttikoko. Älypuhelinteknologian kehittyessä haluttiin hukkatilaa minimoida ja Mini-SIM kortista tehtiin entistä pienempi versio, Mikro-SIM. Vaatimusten kasvaessa tätä pienennettiin vielä entisestään ja nykyisin uusissa älypuhelimissa yleisimpänä korttikokona on Nano-SIM. Nano-SIM kortissa ei ole enää muovisia ulkoreunoja piirin ympärillä ja itse kortin paksuuttakin on hiven kavennettu.

Tulevaisuus

Vaihtoehtoja on jo mietitty pitkään ja tämän hetkinen kehityssuunta vie kohti Embedded SIM eli eSIM "kortteja". Nämä ovat laitteen piirilevyyn suoraan juotettuja SIM-piirejä, jolloin korttia ei tarvitse (eikä edes voi) vaihtaa. Esimerkiksi Apple Watch sarjan uusin älykello on tarjolla myös eSIM-versiona, mutta koska Suomessa ei vielä tälle tekniikalle löydy käytännön tukea, ei tätä ole vielä tuotu maahan. Euroopan komissio on myös päättänyt, että vuodesta 2018 lähtien kaikissa uusissa autoissa on oltava eSIM valmiina hätäpuheluja varten.

 

Ei se koko, vaan miten sitä käyttää,

Elektronikkari