Jopa aloittelevan makuuhuonekitaristin kannattaa hankkia käyttöönsä interface tietokoneelle. Mikä siis on interface, mitä sillä tehdään ja miksi tämä on tärkeää?

Mikä?

Useimmiten etenkin halvemmat intefacet kytketään tietokoneeseen USB-väylään. Halvemman pään laitteet ovat kooltaan pieniä, noin CD/DVD-kotelon kokoisia mutta paksumpia. Aiemmin Kotistudio-artikkelissa sivusinkin jo näitä, tuolloin suosittelin Behringerin U-Phoria UM2 interfacea, mutta jälkeenpäin tarkemmin tutkittuani halvempaa osastoa näistä vaihdan suosituksen. Tästä myöhemmin Sniidun spesiaalissa.

Interface toimii äänikorttina, eli tietokoneen äänet viedään ja tuodaan tämän kautta. Laitteissa on vaiheleva määrä erilaisia liitäntöjä käytettävissä ja yhteensopivuus eri ohjelmien sekä käyttöjärjestelmien välillä voi vaihdella. Tietokone hoitaa signaalin prosessoinni ja talteenoton, kun käytössä on sopivat ohjelmat tätä varten. Tietokoneelta ulostulevaan ääneen myös toki vaikuttaa käytössä olevat kaiuttimet sekä näiden laatu. Suositeltavaa olisi, että käytössä olisi nimenomaan studiotoimintaan suunnitellut kuulokkeet/kaiuttimet, sillä näissä pääsääntöisesti on äänentasapaino tasapuolinen, verrattuna esimerkiksi kuluttajille suunnattuihin laitteistoihin joissa bassotaajuuksia on tehostettu "paremman" äänentoiston vuoksi.

Mitä?

Syy siihen, miksi jo aloittelijan kannattaa hankkia interface käyttöönsä, on seuranta. Kun soitat ja samalla kuuntelet soittoasi, et pysty täysin kriittisesti kuulostelemaan soittoasi etkä pysty myöskään jälkikäteen vertaamaan soiton laadun kehittymistä. Eli ajatuksena on pistää tietokoneelta nauhoitus päälle ja tallentaa eri versioita soitetuista covereista sekä omista kappaleaihioista myöhempää tarkistelua varten. Jossain kohtaa soittotaidon kehittyessä näitä voi alkaa julkaisemaan esimerkiksi Youtubeen tai vaikka foorumeille vertaisarviointia ja palautetta varten.

Kitara on mahdollista kytkeä kolmella tapaa tätä varten interfaceen. Joko kytketään soitin suoraan interfaceen, jolloin efektit ja prosessointi jää kaikki tietokoneen vastuulle. Ongelmana tässä on tietokoneen äänenkäsittelyn aiheuttama viive, eli pahimmillaan soitto häiriintyy kun kaiuttimista kuuuluvassa soitossa on huomattava latenssi verrattuna siihen mitä kitaran kaulalla tapahtuu. Yksinkertaisesti tämä tarkoittaa sitä, että näppäilet kitarasta nuotin ja vasta hetken päästä tietokoneen kaiuttimista kuuluu soitettu nuotti. Latenssi voi olla esimerkiksi 25 millisekuntia, jolloin tuo viive on jo selkeästi kuultavissa ja häiritsee etenkin nopeatempoisempaa soittoa hyvin paljon.

Toinen vaihtoehto on kytkeä Interfaceen mikki, jolla nauhoitetaan huoneesta tilaääntä. Tällöin kitara on kytkettynä vahvistimeen joka tuottaa itsessään soiton äänen ja mikki nauhoittaa sitä ääntä mitä huoneessa kuuluu. Tällöin nauhoituksen laatu ei ole niin hyvälaatuista ja huoneen akustiikalla on todella suuri merkitys nauhoitteen äänimaailmaan. Esimerkiksi kerrostaloissa paljaat betoniseinät aiheuttavat huomattavan määrän kaikua, joka kuuluu ja puurouttaa lopullisen taltioinnin äänen pahasti.

Kolmas vaihtoehto on kytkeä vahvistin ulostulon kautta interfaceen. Tällöin soittoa pystyy seuraamaan normaalisti vahvistimen kautta ja talteen jäävä ääni on huomattavasti edellistä parempaa. Tätä varten vahvistimessa tulee toki siis olla ulostuloliitäntä. Mikäli haluaa luonnollista elävyyttä taltiointiin ja interfacen liitännät tätä tukevat, kannattaa toiseen sisääntuloon kytkeä vielä erillinen mikki nauhoittamaan edellisen esimerkin tapaan tilaääntä. Toki ohjelmistoissa löytyy säätöjä tätäkin varten, mutta luonnollisempaan lopputulokseen pääsee helpommin käyttämällä mikkiä ja miksaamalla tuon tilaääniraidan vaimeaksi taustalle.

Miksi?

Tuossa aiemmin jo tätä perusteltiinkin, eli tekemällä omasta soitosta taltiointia pystyy soiton kehittymistä ja kipukohtia seuraamaan sekä arvioimaan paremmin. Myös hetken huumassa syntyneet jamittelut on huomattavasti helpompi nuotittaa jälkikäteen kun käytössä on referenssimateriaali eli äänite, josta voi palautella mieleen mitä tuolloin tuli soitettua.

Myöskin uusien efektien hankkimista voi demota helposti interfacen kanssa. Tietokoneen kautta kuitenkin on saatavilla rajattomat mahdollisuudet erilaisille efekteille mitä kitaristit käyttävät. Ensimmäisenä yleensä, etenkin rock- ja metallimusiikin parissa, hankitaan jonkinlainen säröefekti murtamaan ääni karskimmaksi. Tämän jälkeen onkin aloittelijalla herkästi sormi suussa, mitäs nyt? Tällöin voi ensin käydä eri vaihtoehtoja läpi tietokoneella simuloiden ja jos vaikka Flanger on se mitä oma sointi kaipaa, on tällaisen pedaalin hankkiminen siinä kohtaa perusteltu ratkaisu. Toki vielä pitää tehdä tutkimustyö sen osalta, minkä valmistajan mikä versio efektistä on se "omin", mutta suunta on jo löydetty.

Soittotaidon kehittyessä on yleensä mukava saada kritiikkiäkin, vain palautteen kautta voi aidosti kehittyä. Perheenjäseniltä, kavereilta, yms. voi tuota toki aina pyytää, mutta tämä on osaltaan puolueellista. Omalta kohdaltani ainkin pidän, että varmimman palautteen saa tuntemattomilta tai sellaisilta henkilöiltä joiden kanssa ei niin aktiivisesti ole tekemisissä. Tässä kohtaa onkin sitten mukavampi kun tuotosta voi demottaa lähettämällä äänitiedosto kuunneltavaksi sen sijaan että puolituttuja tai tuntemattomia alkaisi sinne omaan makuuhuoneeseen kutsumaan soittoa arvioitsemaan.

Sniidun spesiaali

Aiemmin tosiaan suosittelin Behringer U-Phoria UM2 interfacea, mutta kesän myötä tutustuttuani paremmin tämän hetken tarjontaan, Valmistaja sekä tuotesarja pysyy samana, eli Behringer U-Phoria, mutta malliksi nyttemmin suosittelen UMC22 versiota. Thomann myy tätä tällä hetkellä 42e hintaan eli ei lainkaan paha. Tuon oheen kannattaa hankkia pari uutta instrumenttikaapelia (The Sssnake on halpa ja riittävä kotikäytössä) ja tilaääntä varten alkuun ainakin näkisin että the t.bone MB 45 II on riittoisa ja huokea (9,90e). Tarpeen kehittyessä voi sitten katsella paremmin omaan käyttöön sopivaa mikrofonia kitarakaapin tilaäänen taltioimiseksi.

Syy siihen, miksi päädyin kesän myötä tuohon 10e kalliimpaan intefaceen, on puhtaasti MIDAS mikrofonin etuasteena. UM2 interfacessa on käytössä Xenyx etuaste ja mitä tein taustatutkimusta, laadullinen ero MIDAS ja Xenyx välillä on huomattava, eli tässä kohtaa kannattaa sijoittaa muutama euro lisää ja työn jäljessä pitäisi olla sen myötä huomattava ero.

Loppusanat

Itse olen harjoitellut lähes koko muusikon urani sen enempää versioita taltioimatta. Vasta viime aikoina olen tajunnut tämän tärkeyden ja alkanut sen myötä vasta tekemään tätä käytäntöön. Näin jälkiviisaana on helppo arvioida, että joidenkin asioiden kehittymisessä olisi voinut olla huomattavasti nopeampi ja kivuttomampi kehityskaari, jos vertailua taltioinnin kautta olisi tullut tehtyä. Kannattaakin siis itsessään harjoittelun ohessa panostaa myös ajatusta harjoitusmetodeihin, tällöin tulee esimerkiksi interfacen kanssa ääniteknologia helpommin tutuksi samalla kun itse soittoa tulee harjoiteltua.

 

Budjettihifistellen,

Elektronikkari