Tuli mielenkiintoisen oloinen höpöhöpötesti vastaan, jonka tarjosi Bonnier Publications OY. Testissä oli 41 profiloivaa kahden vaihtoehdon vastausta, joiden pohjalta oli tarkoitus saada tietoon mikä on soveltuvin ura ammatiksi. Kysymysten jälkeen tuli kirjautumissivu, jossa tarjottiin Facebook-tilin kautta kirjautumista, tai vaihtoehtoisesti tarjolla oli kentät mihin tuli syöttää etu- ja sukunimi, sähköpostiosoite sekä puhelinnumero. Kirjautuminen vaati käyttöehtojen hyväksymisen, joihin oli sisällytetty markkinointilupa, eli Bonnier saisi lähettää sinulle sähköpostilla ja/tai tekstiviestillä mainoksia.

Facebook-kirjautuminen

Nopeatempoisessa ja hektisessä internetin ympäristössä kaiken on oltava helposti ja heti saatavilla. Tähän on tarjolla esimerkiksi Facebookin kautta tapahtuva sisäänkirjautuminen, jonka yhteydessä palveluntarjoaja saa tietoonsa kirjautujan nimen, sähköpostiosoitteen sekä puhelinnumeron. Riippuen oikeuksista tässä yhteydessä voi palveluntarjoaja saada myös muutakin informaatiota. Tätä on viimeaikoina jälleen hyödynnetty aktiivisesti ihmisten tietojen kalastelussa, esimerkiksi nametests.com sivusto on noussut uutisiin jälleen kerran erinäköisten hupitestien myötä. Pahimmillaan testin tekijä jakaa myös kavereidensa tiedot palveluun näiden tahtomatta, mikäli kaverilla ei ole oman profiilin yksityisyys suojattu. Tähän löytyy video-ohje esimerkiksi Ilta-Sanomien sivuilta.

Miksi tietoja kerätään?

Roskaposti on sähköpostista tuttu ongelma, tätä on lähetetty jo vuodesta 1978 lähtien. Ongelmaksi roskaposti tosin alkoi muodostua vasta yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä.

Roskapostin lähettäjä saa rahaa välittämällä mainoksia kohdeyleisölle. Mitä tarkemmin profiloituja tietoja kohteesta on tarjolla, sitä tarkemmin mainontaa pystytään kohdentamaan ja viestisisältöä yksilöimään. Samaa toimintaa, mutta huomattavasti hillitymmin, tekevät eri yritykset omille asiakkaillensa.

Pahimmillaan kerätyillä tiedoilla voidaan tehdä identiteettivarkauksia, eli koko henkilön digitaalinen minäkuva voidaan valjastaa rikolliseen toimintaan. Kohde ei välttämättä edes tiedä olevansa uhri, koska toiminta osataan tehdä piilossa.

Miksi Bonnierin toiminta ärsyttää henkilökohtaisesti minua?

Kyseinen testi oli hyvinkin pitkälle mietitty ja rakenne hiottu. Testin otsikko oli houkuttava ja testin etusivu teki olon tervetulleeksi. Tieteen kuvalehti oli testisivun isäntänä, eli luotettava imago oli taustalla samalla kun sivukävijä kutsuttiin tekemään testiä.

Testi oli 41 kappaletta kysymyksiä, joihin oli aina 2 vastausvaihtoehtoa. Kysymykset olivat ammattimaisia ja vakavia, eli näistä testin tekijä sai kuvan tarkkaan hiotusta ja tutkitusta testistä, joka toimii uravalinnan tekemisessä apuna. Testin täyttäjä sitoutetaan pitkään kysymysrupeamaan, jonka myötä kieltäytyminen omien tietojen luovuttamisesta on hankalaa, sillä testin tekemiseen on käytetty jo paljon aikaa ja testin ammattimainen ulosanti vakuuttaa testituloksen luotettavuudesta.

Lopun rasti ruutuun-kenttä, otsikolla "Hyväksyn ehdot", on tänä päivänä niin normaali, ettei tähän kiinnitetä sen enempää huomiota eikä sen alla olevaa tekstiä jakseta yleensä lukea. Nämä ehdot kannattaa oikeasti edes silmäillä lävitse, sillä niissä voi olla hyvinkin erikoisia piirteitä mukana välillä.

Itseäni siis jurppii tässä se, että Bonnier käyttää Tieteen kuvalehden brändi-imagoa sekä tarkkaan harkittua taktiikkaa tietojen keräämiseen. Kyseessä on laillinen toiminta, mutta ei välttämättä kovinkaan moraalisesti kehuttava. Moraalisesti tuosta saisi paremman joko lisäämällä erillisen vapaaehtoisen rastin mainonnan hyväksymiseen, tai paljastamalla testituloksen ensin ja sen jälkeen tarjoamalla rekisteröitymisen kautta uutisia, uusia testejä sekä tarjouksia sähköpostiin.

Loppusanat

En siis tiedä mikä oli testini lopputulos ja jatkan tyytyväisenä nykyisessä työssäni. Mieti aina toisenkin kerran, mihin ja miksi olet antamassa omat tietosi. Onko tietojen luovuttaminen edes tunnetulle yritykselle aina järkevää? Tätä kannattaa miettiä ja samalla laittaa vaakakuppiin oma yksityisyys tietojen luovutusta vastaan.

 

Parista hukatusta minuutista niin suuttunut, että kirjoitti siitä blogikirjoituksen,

Elektronikkari